keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Mielikuvat yliluonnollisesta auttajasta ja itseluottamus taistelussa


Uskontopsykologian lisäksi minulla on toinenkin intohimo: kamppailulajit. Näitä kahta teemaa yhdistäviä tutkimuksia ei ikävä kyllä ole turhan montaa. Uskonnon ja väkivallan suhdetta on toki tutkittu paljon, mutta tutkimukset ovat keskittyneet ennen kaikkea väkivallan syihin; esimerkiksi uskonnolliseen terrorismiin johtavista tekijöistä on olemassa runsaasti tutkimusta. Colin Holbrook on työtovereineen laatinut kokeellisen asetelman uskonnon psykologisista vaikutuksista kamppailutilanteessa – ja sellaista en ole aiemmin nähnyt.

Holbrook ja kumppanit selvittivät tutkimuksessaan, kuinka uskonnollisuus ja ennen kaikkea mielikuva yliluonnolliselta voimalta saadusta tuesta vaikuttavat itseluottamukseen taistelutilanteessa. Tutkimustaan varten he kokosivat noin sata eri-ikäistä miestä ja naista, jotka jaettiin 5–8 henkilön ryhmiin. Kukin ryhmä sai lyhyen perehdytyksen veitsitaisteluun, minkä jälkeen ryhmä laitettiin kamppailemaan toista ryhmää vastaan harjoitusveitsillä. Toinen taistelun osapuolista sai ennen yhteenottoa visualisointitehtävän, jossa ryhmäläisten piti kuvitella tuekseen jokin mahtava voima (”Jumala tai henki tai maailmankaikkeus tai ehkä ihan vain pyrkimyksen voima”). Verrokkiryhmän taistelijoille taas annettiin tehtäväksi kuvitella vierelleen puu. Visualisoinnin jälkeen kaikkien tutkittavien piti arvioida uskoaan sekä henkilökohtaiseen että oman ryhmän suoriutumiseen tulevassa taistelussa. Osoittautui, että yliluonnollista auttajaa kuvitelleilla oli verrokkiryhmään verrattuna korkeampi luottamus omaan pärjäämiseen. Visualisointitehtävällä ei kuitenkaan ollut yhteyttä siihen, kuinka vahvasti omaan ryhmään luotettiin, mikä tutkijoiden mukaan saattoi johtua tehtävänannon sanamuodosta.

Myös tutkittavan oma uskonnollisuus oli yhteydessä itseluottamukseen ennen kamppailutilannetta. Sillä ei kuitenkaan ollut väliä, millaisia uskonnollisia uskomuksia tutkittavalla oli; oleellista oli se, kuinka voimakkaasti hän tunsi olevansa yhteydessä johonkin korkeampaan voimaan.

Holbrook ja kumppanit pohtivat tutkimuksessaan myös, onko yliluonnollisen auttajan tuoma itsevarmuus samanlaista kuin se, jota saadaan tavanomaisemmilta liittolaisilta. Vaikka viralliset uskonnolliset opit usein korostavat ihmisten ja jumalien radikaalia erilaisuutta, tutkimukset ovat osoittaneet, että arkielämän mielikuvissa jumalat ovat yleensä huomattavan ihmismäisiä. Ihmiset esimerkiksi vaistomaisesti olettavat jumalilleen kovin inhimillisiä tunteita, haluja ja luonteenpiirteitä. Saadaanko yliluonnollisia voimia kuvittelemalla itseluottamusta, koska voimat koetaan ”taistelutovereiksi”, vai onko itseluottamuksessa kyse jostain muusta, esimerkiksi uskonnollisen uskon tuomasta kuolemattomuuden tunteesta tai uskonharjoituksen tuottamasta tyyneydestä? Siihen tämä tutkimus ei vielä vastaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti