Uskonto, henkisyys, HLB-identiteetti ja itsetunto

Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että uskonnon ja hyvinvoinnin välillä on monilla mittareilla mitattuna myönteinen yhteys: Uskonnolliset ihmiset käyttävät keskimäärin vähemmän päihteitä kuin muut ja heillä on muutenkin terveellisemmät elämäntavat. Uskonnolliset ihmiset ovat myös keskimääräistä onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä. Onpa joissain tutkimuksissa havaittu uskonnollisten ihmisten elävänkin keskivertoa pidempään – näin ainakin Yhdysvalloissa, missä valtaosa tutkimuksista on tehty.

Väestön tasolla ilmenevä yhteys ei kuitenkaan välttämättä päde jokaisessa väestöryhmässä. (Edellinen lause on niin tärkeä, että se on syytä sisäistää. Lue se siis vielä kerran ajatuksen kanssa: väestön tasolla ilmenevä yhteys ei välttämättä päde jokaisessa väestöryhmässä.) Vaikka uskonnollisuus yleisesti tukisikin hyvinvointia, se saattaa jonkin ryhmän parissa vaikuttaa jopa päinvastaisesti ja olla haitaksi. Uskontojen piirissä esiintyy esimerkiksi runsaasti kielteisiä asenteita sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta kohtaan, mikä ei ehkä ole omiaan tukemaan uskonnollisten HLBT-ihmisten hyvinvointia.

Suzanne Sternin ja A. Jordan Wrightin tutkimus pyrkii selvittämään, millaisessa yhteydessä uskonnollisuus ja henkisyys ovat seksuaalivähemmistöihin kuuluvien identiteettiin ja itsetuntoon. Tutkimukseen osallistui yhteensä 376 eri-ikäistä vastaajaa, jotka identifioituivat homoiksi, lesboiksi tai biseksuaaleiksi. Aineistonkeruu toteutettiin kokonaan Internetissä: tutkittavat värvättiin seksuaalivähemmistöjen keskustelupalstojen kautta, ja he osallistuivat tutkimukseen täyttämällä sähköisen kyselylomakkeen.

”Henkisyydellä” Stern ja Wright tarkoittavat henkilökohtaista suhdetta johonkin suurempaan voimaan tai vakaumusta, joka antaa elämälle merkitystä ja päämäärää. ”Uskonto” puolestaan on henkisyyden järjestäytynyttä harjoittamista vakiintuneessa muodossa. Henkisyys ja uskonto esiintyvät usein yhdessä ja toisiinsa kietoutuneina, mutta Sternin ja Wrightin mukaan on myös mahdollista olla henkinen olematta uskonnollinen (tai päinvastoin). Sisäinen rauha ja kokemus ykseydestä maailman kanssa ovat esimerkkejä henkisistä kokemuksista, jotka eivät välttämättä edellytä yhteyttä järjestäytyneeseen uskontoon.

Stern ja Wright totesivat tutkimuksessaan, että henkisyys oli yhteydessä myönteiseen homo-/lesbo/bi-identiteettiin ja uskonnollisuus puolestaan kielteiseen: Uskonnollisilla vastaajilla oli muita kielteisempi käsitys homo-/biseksuaalisuudesta ja enemmän heteronormatiivisia asenteita. Henkisyys puolestaan ennakoi hyväksyvää asennetta omaa seksuaalisuutta kohtaan. Vastaava yhteys todettiin, kun tarkasteltiin uskonnollisuuden ja henkisyyden yhteyttä itsetuntoon. Mitä enemmän henkisyys korostui henkilön elämässä, sitä parempi itsetunto hänellä oli. Uskonnollisuus puolestaan liittyi heikkoon itsetuntoon.

Uskonnollisuus ei siis aina ole hyvinvointia edistävä tekijä, vaan joillekin ryhmille – esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille – se voi olla jopa hyvinvoinnin rasite. Sternin ja Wrightin tutkimus herättää kuitenkin myös yleisemmän kysymyksen uskonnon ja hyvinvoinnin suhteesta: Useimmissa tutkimuksissa ei ole tarkasteltu erikseen uskonnollisuutta ja henkisyyttä vaan on käytetty mittareita, jotka mittaavat sekaisin kumpaakin. Kuinka suuri osa uskonnon ja hyvinvoinnin yhteyksistä liittyykin loppupeleissä nimenomaan henkisyyteen?

Stern, S., & Wright, A. J. (2018). Discrete Effects of Religiosity and Spirituality on Gay Identity and Self-Esteem. Journal of Homosexuality, 65(8), 1071-1092.