Aloittelen parhaillaan uutta tutkimusta ateismista, joten
olen viime aikoina keskittynyt lukemaan uskonnottomuuteen liittyviä julkaisuja.
Uskontotieteilijät jättivät ateismin ja uskonnottomuuden pitkään vähälle
huomiolle, mutta viime aikoina niistä on tullut yhä keskeisempiä
tutkimusaiheita. Uskontopsykologista uskonnottomuustutkimusta on tehty
erityisesti Bielefeld-based Cross-Cultural Study on the Semantics and
Psychology of Spirituality -hankkeessa. Hankkeen tuloksia on julkaistu jo
useissa kirjoissa ja artikkeleissa. Viimeisimpänä niistä olen lukenut Barbara
Kellerin ja kumppanien artikkelin ”Profiling atheist world views in different
cultural contexts: Developmental trajectories and accounts”.
Kellerin ja kumppanien artikkeli perustuu yhteensä 1886 henkilön
aineistoon, joka kerättiin Saksan Bielefeldistä ja Yhdysvaltain Chattanoogasta.
Tutkittavat täyttivät erilaisia kyselyitä ja lisäksi 102 heistä osallistui perusteellisempaan
haastatteluun.
Tutkijat erottivat aineistosta kaksi ateistien ryhmää: ”Ekplisiittiset
ateistit” nimittivät itse itseään ateisteiksi. ”Implisiittiset ateistit”
puolestaan eivät suoranaisesti identifioituneet ateisteiksi, mutta eivät
myöskään pitäneet itseään uskonnollisina tai henkisinä. Sekä eksplisiittiset
että implisiittiset ateistit olivat uskonnollisia ja/tai henkisiä tutkittavia useammin
miehiä, nuoria ja korkeasti koulutettuja. Ateistit olivat yleisesti muita
avoimempia uusille kokemuksille, mutta heillä oli verrattain vähän mystisiä
kokemuksia. He olivat muihin tutkittaviin verrattuna myös tyytymättömämpiä
henkilökohtaisiin ihmissuhteisiinsa ja pitivät positiivisen perinnön jättämistä
jälkipolville vähemmän tärkeänä.
Tilastoaineiston analyysin ohella artikkeli esittelee neljä
esimerkkiateistia ja havainnollistaa näin ateististen identiteettien
monimuotoisuutta. Yhdysvaltalainen ”Michael” on entinen sotilas, joka menetti
uskonsa törmättyään Uuden Testamentin ristiriitaisiin versioihin itselleen
tärkeästä Juudas-tarinasta.[i]
Michael on ateisminsa suhteen ”kaapissa”, koska pelkää, miten hänen uskonnolliset
vanhempansa suhtautuisivat asiaan.
Yhdysvaltalaisen ”Madelinen” ateismi on älyllistä: hänelle uskonnot
ovat yksinkertaistettuja selityksiä maailman synnystä ja ateismi vastaavasti
edustaa tieteellisempää käsitystä maailmankaikkeudesta. Kaikki uskonnollinen on
siinä määrin vierasta Madelinelle, että tutkijat luonnehtivat häntä
”uskonnollisesti epämusikaaliseksi”; Madeline ei yksinkertaisesti pysty
samaistumaan uskonnolliseen kokemusmaailmaan.
Saksalainen ”Petra” suhtautuu kriittisesti
järjestäytyneeseen uskontoon, mutta pitää kuitenkin itseään henkisenä ihmisenä.
Henkisyys merkitsee Petralle eksistentiaalisten ja eettisten kysymysten pohtimista sekä
avoimuutta omille tunteille ja arjen ylittäville kokemuksille.
Niin ikään saksalainen ”Katja” näkee uskonnon ennen kaikkea
yhteiskunnallisesti haitallisena. Uskonnot lisäävät ihmisten välisiä
vastakkainasetteluja ja saavat heidät taistelemaan keskenään. Ateismi
näyttäytyykin Katjalle ennen kaikkea vapautumisena uskonnon kahleista.
Kellerin ja kumppanien neljän esimerkkiateistin profiileilla
on yhtymäkohtia iranilaisten ex-muslimien uskostaluopumiskertomuksiin, joita olen analysoinut yhdessä Atefeh Aghaeen kanssa. Erotimme omassa aineistossamme
neljä uskostaluopumiskertomuksen tyyppiä: ”Etsijät” olivat olleet
vakaumuksellisia uskovia, mutta ajautuneet uskonkriisiin avointen kysymysten ja
ratkaisemattomien ristiriitojen vuoksi. ”Rationalistit” korostivat uskonnon ja
tieteen välistä ristiriitaa sekä uskonnon epä-älyllisyyttä. ”Välinpitämättömille”
uskonto oli yhdentekevää, koska siitä ei ollut apua arjen haasteissa tai elämän
kipukohdissa. ”Kapinallisille” taas uskonto oli yhteiskunnallisesti haitallinen
ilmiö, josta vapautuminen tekisi maailmasta paremman paikan.
Keller, B., Bullik, R., Klein, C., & Swanson, S. B. (2018). Profiling atheist world views in different cultural contexts: Developmental trajectories and accounts. Psychology of Religion and Spirituality, 10(3), 229-243.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti