Englantilainen filosofi Jeremy Bentham ideoi 1700-luvulla
uudentyyppisen vankilan, jota hän kutsui ”panoptikoniksi” (pan = kaikki, optikós
= näkemiseen liittyvä). Panoptikonissa sellit ovat kehän muodossa ja niiden
keskellä on vartiotorni, josta voi nähdä mihin tahansa selliin. Vartijat voivat
milloin tahansa tarkkailla ketä tahansa vankia ilman, että vanki tietää
tulevansa tarkkailluksi. Koska vangit eivät koskaan ole suojassa valvonnalta,
he alkavat vähitellen valvoa itseään ja sitä, etteivät riko vartijoiden
sääntöjä. Ranskalainen filosofi Michel Foucault on sittemmin käyttänyt
panoptikonia vertauskuvana koko modernille vallankäytölle. Moderni vallankäyttö
perustuu hyvin usein siihen, että ihmiset saadaan sisäistämään tietyt normit,
joiden perusteella arvioida itseä. Normin mukainen on ”normaalia”, siitä
poikkeava taas ”epänormaalia”. Esimerkiksi terveysvalistus noudattaa
tyypillisesti panoptista logiikkaa: painoindeksit, liikuntasuositukset ja
lautasmallit tarjoavat kaikki kriteeristöjä, joihin verrata omaa suoriutumista
terveellisessä elämässä.
Uskonnontutkijat ovat esittäneet, että ajatus
kaikkitietävästä jumalasta toimii hieman panoptikonin tavoin ja pitää siten
yhteisöä koossa: Jos kaiken näkevä jumala palkitsee hyvistä teoista ja
rankaisee pahoista, uskovilla on kannustin toimia yhteisön hyväksi jopa
silloin, kun kukaan toinen ihminen ei ole valvomassa. Jumalan katsetta tai
rangaistusta kun ei pääse pakoon. Sisäistynyt käsitys alati tarkkailevasta jumalasta
puolestaan johtaa korostuneeseen itsetarkkailuun, kun uskova yrittää sovittaa
omat toimensa uskonnon vaatimuksiin.
Jumalan tahdon noudattaminen on keskeinen osa
fundamentalistista uskonnollisuutta. Małgorzata Kossowskan ja kumppanien mukaan
fundamentalismiin kuuluu usko yhteen oikeaan uskonnolliseen oppiin, jonka
tarkka seuraaminen päivittäisessä elämässä vie yhteyteen jumalan kanssa. Oikeassa uskossa pysyminen on tärkeää, sillä
sen ulkopuolella vallitsee pahuus. Fundamentalistille on annettu ohjeet jumalan
tahdon mukaiseen elämään; hänen tehtävänään on vain varmistaa, ettei hän lipsu
niistä. Jotta fundamentalisti välttyisi poikkeamasta oikealta tieltä, on hänen
tärkeää huomata mahdolliset virheet omissa ja toisten tekemisissä. Koska
fundamentalistille on tärkeää välttää virheitä, Kossowska on työtovereineen tutkinut,
synnyttävätkö virheisiin liittyvät ärsykkeet erilaisen vasteen
fundamentalistien aivoissa kuin muiden.
Kossowska ja kumppanit tarkastelivat erikseen niitä, joilla
oli hyvä epävarmuuden sietokyky, ja niitä, joilla ei ollut. Tutkijaryhmän
mukaan fundamentalismi on eräänlainen defenssimekanismi, joka suojelee
epävarmuudelta tarjoamalla selvät suuntaviivat elämän kaikkiin tilanteisiin. Fundamentalistisessa
maailmassa vallitsee selvä jako oikean ja väärän sekä hyvän ja pahan välillä. Vahvan
dualistinen maailmankuva on selkeä mutta samalla vaativa, koska
fundamentalistin täytyy pitää varansa, että pysyy hyvän puolella.
Kossowskan ja kumppanien tutkimukseen valikoitui yhteensä 42
puolalaista yliopisto-opiskelijaa, joiden oli aiemmassa lomakekyselyssä todettu
sietävän epävarmuutta joko poikkeuksellisen hyvin tai poikkeuksellisen
huonosti. Tutkittavat täyttivät fundamentalismia mittaavan lomakkeen, minkä
jälkeen heille näytettiin ruudulta eri väreillä kirjoitettuja sanoja, joista
osa liittyi virheisiin ja osa taas ei. Tutkittavien ainoana tehtävänä oli
nimetä väri, jolla kukin sana oli kirjoitettu. Samalla heidän aivotoimintaansa
seurattiin EEG-laitteella. Vaikka tutkittavien tuli jättää sanan merkitys
huomiotta, aiemmissa vastaavissa tutkimuksissa on todettu, että huomiotta
jätettykin merkitys saattaa aiheuttaa reaktioita, jotka näkyvät esimerkiksi
aivojen sähköisessä toiminnassa. Reaktio, johon Kossowska ja kumppanit
kiinnittivät erityistä huomiota, oli N400: piikki aivosähkökäyrässä, joka
liittyy ristiriitoihin omien oletusten ja maailman välillä. N400 ilmenee
esimerkiksi, kun lauseessa on siihen sopimaton sana.[1] Tutkijat olettivat, että epävarmuutta huonosti sietävät fundamentalistit kiinnittävät poikkeuksellisen herkästi huomiota mahdollisiin virheisiin ja siksi heillä on muita voimakkaampi N400, kun ärsykesana liittyy virheeseen.
Tutkijoiden oletus sai vahvistuksen: fundamentalismi ja heikko epävarmuuden sietokyky yhdessä ennakoivat tavanomaista voimakkaampaa N400-vastetta virheisiin liittyviin ärsykesanoihin. Jos fundamentalistinen maailmankatsomus tarjoaakin varmuutta epävarmassa maailmassa, sen hintana näyttää olevan korostunut alttius reagoida mahdollisiin virheisiin.
[1] Tämä
olkoon esimerkkinä lauseesta, luovien jossa on sopimaton sana. Noin, siitä sait
N400:n.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti