Uskontopsykologit jättivät ateismin ja uskonnottomuuden
pitkään lähes kokonaan huomiotta. Viime aikoina kiinnostus aihetta kohtaan on
kuitenkin alkanut kasvaa, ja uusia tutkimuksia pulpahtelee kiihtyvää tahtia.
Sergio Pérez ja Frédérique Vallières ovat tutkineet entisten
katolisten ja protestanttisten kristittyjen uskostaluopumiskertomuksia
laadullisen Grounded Theory -analyysin avulla. Pérezin ja Vallièresin aineistona
on ollut uskosta luopuneiden pappien nettitekstejä ja ateistijärjestön kautta
värvättyjen ex-uskovien haastatteluja. Pérez ja Vallières ovat lukeneet
aineistoaan huolella ja määritelleet jokaisen aineistorivin keskeisen sisällön.
Tämän jälkeen he ovat eritelleet erilaisten sisältöjen keskinäisiä suhteita: Millaisia
vaikutuksia eri tekijöillä on uskosta luopumiseen? Mitkä tekijät ovat uskosta luopumisen
syitä, mitkä taas seurauksia?
Analyysinsa perusteella Pérez ja Vallières muotoilevat
yleisen mallin uskosta luopumisesta. Mallin mukaan uskosta luopuminen on tyypillisesti
pitkittynyt ja monivaiheinen prosessi, joka etenee uskonnollisuudesta
henkisyyden ja agnostisismin kautta kohti ateismia. Aineistossa erottui
kolmenlaisia syitä, jotka pitävät prosessia käynnissä: Ensiksi, tutkittavilla
oli ollut järkiperäisiä epäilyksiä ja avoimia kysymyksiä, joihin uskonto ei
tarjonnut tyydyttäviä vastauksia. Toiseksi, tutkittavat olivat pettyneet
uskonnollisten ihmisten ja instituutioiden tekopyhyyteen ja moraalisiin
väärinkäytöksiin. Kolmanneksi, uskosta luopuminen oli ollut tutkittaville osa
henkilökohtaista kasvua kohti entistä suurempaa onnellisuutta, itsenäisyyttä ja
itsen hyväksymistä.
Tartuin Pérezin ja Vallièresin tutkimukseen alun perin
siksi, että olen itsekin tutkinut hieman vastaavaa aihetta Grounded Theory -menetelmän
avulla: minä ja Atefeh Aghaee julkaisimme viime vuonna iranilaisten
ex-muslimien uskostaluopumiskertomuksia koskevan tutkimuksen, jota olen
esitellyt tässäkin blogissa. Minun ja Aghaeen tutkimat kertomukset sisälsivät
hyvin paljon samoja teemoja kuin Pérezin ja Vallièresin malli. Vaikuttaa siis
siltä, että samanlaiset tekijät ajavat kristittyjä ja muslimeita pois uskostaan.
Pérezin ja Vallièresin tutkimus eroaa kuitenkin yhdessä
tärkeässä suhteessa omastamme: siinä missä Pérez ja Vallières esittelevät
yhden mallin uskosta luopumisesta, minä ja Aghaee esittelemme neljä. Vaikka
aineistossamme oli aivan samanlaisia teemoja kuin Pérezin ja Vallièresin
aineistossa, minä ja Aghaee totesimme eri teemojen korostuvan erityyppisissä
kertomuksissa. Vaikutti esimerkiksi siltä, että järkiperäiset epäilykset olivat
yhdentyyppisten kertomusten keskiössä, kun taas toiset kertomukset painottivat
pettymystä uskonnollisiin ihmisiin.
Minä ja Aghaee päädyimme toisenlaisiin tuloksiin kuin Pérez
ja Vallières, koska täydensimme Grounded Theory -analyysia toisella metodilla, tilastollisella
ryhmittely- eli klusterianalyysilla. En tiedä, että näitä kahta menetelmää
olisi aikaisemmin yhdistetty vastaavalla tavalla, joten olen kirjoittanut
erillisen metodologisen jutun, jossa esittelen analyysiprosessimme etenemistä.
Kun kerroin menetelmästämme eräille kollegoille, he olivat
hyvin kiinnostuneita ja halusivat tietää, mitä lisäarvoa klusterointialgoritmi
toi analyysiin. Kuten ryhmittelyanalyysia koskevassa jutussani selitän, oli klusterointialgoritmin
ansiota, että ylipäätään pystyimme erottamaan eri kertomustyypit toisistaan. Kertomustyyppien
keskinäiset erot olivat ennen kaikkea painotuseroja: samoja teemoja esiintyi kaikenlaisissa
kertomuksissa, mutta eri kertomustyypit korostivat eri asioita. Kertomustyyppien välinen ero ei siis ollut niinkään laadullinen vaan
määrällinen. Siksi määrällinen menetelmä tunnisti sen laadullista paremmin.
