Laadullisesti uskosta luopumisesta

Uskontopsykologit jättivät ateismin ja uskonnottomuuden pitkään lähes kokonaan huomiotta. Viime aikoina kiinnostus aihetta kohtaan on kuitenkin alkanut kasvaa, ja uusia tutkimuksia pulpahtelee kiihtyvää tahtia.

Sergio Pérez ja Frédérique Vallières ovat tutkineet entisten katolisten ja protestanttisten kristittyjen uskostaluopumiskertomuksia laadullisen Grounded Theory -analyysin avulla. Pérezin ja Vallièresin aineistona on ollut uskosta luopuneiden pappien nettitekstejä ja ateistijärjestön kautta värvättyjen ex-uskovien haastatteluja. Pérez ja Vallières ovat lukeneet aineistoaan huolella ja määritelleet jokaisen aineistorivin keskeisen sisällön. Tämän jälkeen he ovat eritelleet erilaisten sisältöjen keskinäisiä suhteita: Millaisia vaikutuksia eri tekijöillä on uskosta luopumiseen? Mitkä tekijät ovat uskosta luopumisen syitä, mitkä taas seurauksia?

Analyysinsa perusteella Pérez ja Vallières muotoilevat yleisen mallin uskosta luopumisesta. Mallin mukaan uskosta luopuminen on tyypillisesti pitkittynyt ja monivaiheinen prosessi, joka etenee uskonnollisuudesta henkisyyden ja agnostisismin kautta kohti ateismia. Aineistossa erottui kolmenlaisia syitä, jotka pitävät prosessia käynnissä: Ensiksi, tutkittavilla oli ollut järkiperäisiä epäilyksiä ja avoimia kysymyksiä, joihin uskonto ei tarjonnut tyydyttäviä vastauksia. Toiseksi, tutkittavat olivat pettyneet uskonnollisten ihmisten ja instituutioiden tekopyhyyteen ja moraalisiin väärinkäytöksiin. Kolmanneksi, uskosta luopuminen oli ollut tutkittaville osa henkilökohtaista kasvua kohti entistä suurempaa onnellisuutta, itsenäisyyttä ja itsen hyväksymistä.

Tartuin Pérezin ja Vallièresin tutkimukseen alun perin siksi, että olen itsekin tutkinut hieman vastaavaa aihetta Grounded Theory -menetelmän avulla: minä ja Atefeh Aghaee julkaisimme viime vuonna iranilaisten ex-muslimien uskostaluopumiskertomuksia koskevan tutkimuksen, jota olen esitellyt tässäkin blogissa. Minun ja Aghaeen tutkimat kertomukset sisälsivät hyvin paljon samoja teemoja kuin Pérezin ja Vallièresin malli. Vaikuttaa siis siltä, että samanlaiset tekijät ajavat kristittyjä ja muslimeita pois uskostaan.

Pérezin ja Vallièresin tutkimus eroaa kuitenkin yhdessä tärkeässä suhteessa omastamme: siinä missä Pérez ja Vallières esittelevät yhden mallin uskosta luopumisesta, minä ja Aghaee esittelemme neljä. Vaikka aineistossamme oli aivan samanlaisia teemoja kuin Pérezin ja Vallièresin aineistossa, minä ja Aghaee totesimme eri teemojen korostuvan erityyppisissä kertomuksissa. Vaikutti esimerkiksi siltä, että järkiperäiset epäilykset olivat yhdentyyppisten kertomusten keskiössä, kun taas toiset kertomukset painottivat pettymystä uskonnollisiin ihmisiin.

Minä ja Aghaee päädyimme toisenlaisiin tuloksiin kuin Pérez ja Vallières, koska täydensimme Grounded Theory -analyysia toisella metodilla, tilastollisella ryhmittely- eli klusterianalyysilla. En tiedä, että näitä kahta menetelmää olisi aikaisemmin yhdistetty vastaavalla tavalla, joten olen kirjoittanut erillisen metodologisen jutun, jossa esittelen analyysiprosessimme etenemistä.

Kun kerroin menetelmästämme eräille kollegoille, he olivat hyvin kiinnostuneita ja halusivat tietää, mitä lisäarvoa klusterointialgoritmi toi analyysiin. Kuten ryhmittelyanalyysia koskevassa jutussani selitän, oli klusterointialgoritmin ansiota, että ylipäätään pystyimme erottamaan eri kertomustyypit toisistaan. Kertomustyyppien keskinäiset erot olivat ennen kaikkea painotuseroja: samoja teemoja esiintyi kaikenlaisissa kertomuksissa, mutta eri kertomustyypit korostivat eri asioita. Kertomustyyppien välinen ero ei siis ollut niinkään laadullinen vaan määrällinen. Siksi määrällinen menetelmä tunnisti sen laadullista paremmin.

Pauha, T. (2019). Ryhmittelyanalyysi uskonnontutkijan työkaluna. Uskonnontutkija - Religionsforskaren, 8(2).

Pérez, S., & Vallières, F. (2019). How Do Religious People Become Atheists? Applying a Grounded Theory Approach to Propose a Model of Deconversion. Secularism and Nonreligion, 8(3), 1-14.